Siperia opettaa myös ympäristökatastrofeissa

Sata vuotta sitten sattui yksi viime vuosisadan suurimmista ympäristökatastrofeista. Kesäkuun 30. päivä vuonna 1908 poropaimen Valisi Dzhenkol ja hänen 600 poroaan kärventyivät kuoliaaksi kaukana Siperiassa. Lisäksi tuhoutui yli 200 000 hehtaaria metsää. Turman aiheuttivat suuri räjähdys, paineaallot ja tulipalot. Räjähdyksen voimakkuus vastasi arviolta 1500 Hiroshiman ydinpommia.

Baikal-järven pohjoispuolella, Tunguska-joen varrella tapahtunut räjähdys rekisteröitiin seismologisilla asemilla eri puolilla maailmaa ja räjähdykseen liittyneitä valoisia öitä ihmeteltiin Euroopassa asti. Räjähdyksen syystä on kuitenkin kiistelty tähän päivään asti. Luultavimpana tuhon aiheuttajana tutkijat pitävät avaruudesta singahtanutta asteroidia tai ehkä komeettaa.

Kiistattomia ja konkreettisia todisteita ei kuitenkaan ole. Räjähdys ei jättänyt jälkeensä iskeymäkraattereita, eikä yhtään asteroidin kappaletta ole löydetty. Selityksenä pidetään sitä, että taivaankappale tuhoutui täydellisesti räjähtäessään ilmakehässä ennen maan pintaa.

Kilpailevan teorian mukaan syyllinen löytyy maan uumenista. Kyseessä saattoi olla kaasuräjähdys, jossa noin 10 000 tonnia maan sisältä purkautunutta maakaasua humahti liekkeihin. Kummankin teorian tueksi on perusteita, mutta myös epäilyjä.

Tunguskan arvoitusta on yritetty ratkaista myös monilla muilla, vähemmän uskottavilla selityksillä. Niiden mukaan tuhon olisi voinut aiheuttaa esimerkiksi ulkoavaruuden asukkaiden vierailu, antimaterian räjähdys tai pienenpieni musta aukko.

Yhteiskunnat ovat yhä haavoittuvampia

Olipa syy mikä tahansa, varmaa on että Tunguskan räjähdys tapahtui käytännössä parhaassa mahdollisessa paikassa. Asumattomassa Siperiassa ihmisuhreilta vältyttiin miltei kokonaan, ja kosteassa maastossa metsäpalotkin sammuivat itsestään.

Astronomien arvioiden mukaan Tunguskan suuruusluokkaa oleva, suurta alueellista tuhoa aiheuttava ulkoavaruuden kappale osuu maapalloon keskimäärin muutamien vuosisatojen välein. Suurkaupunkiin osuessaan tällainen törmäys tappaisi välittömästi jopa miljoonia ihmisiä. Riski on hyvin pieni, mutta se on kuitenkin olemassa.

Tunguskan räjähdyspaikka sijaitsee suunnilleen samalla leveysasteella kuin Pietari ja Helsinki. Jos asteroidi olisi iskeytynyt ilmakehään neljä tuntia myöhemmin, olisivat nämä kaupungit kärsineet tuntuvia vaurioita. Todella huonolla onnella Pietari olisi tuhoutunut maan tasalle.

Nykyisissä yhteiskunnissa asteroidien törmäykset aiheuttavat moninkertaista tuhoa verrattuna sadan vuoden takaiseen tilanteeseen. Vuosisadassa ihmisten määrä on lisääntynyt viidellä miljardilla, joten myös ihmisuhrien todennäköisyys on kasvanut. Erityisen haavoittuvia ovat miljardit merien rannoilla elävät ihmiset, joita uhkaavat mereen iskeytyvien asteroidien aiheuttamat tsunamit. Maapallon alasta noin 70 prosenttia on merta, joten todennäköisimmin asteroidit osuvat meriin.

Yhteiskunnat ovat myös verkostoituneet lukemattomin säikein toisiinsa. Vaikka törmäyksen fyysiset vaikutukset eivät tuntuisikaan, seuraukset näkyisivät vääjäämättä globaalin tiedonvälityksen ja talouden kautta. Pelkkä asteroiditörmäyksen uhka voi riittää aikaansaamaan paniikin ja romahduttamaan maailmantalouden. Astronomit ovatkin hyvin tarkkoja sanavalinnoissaan, kun he kertovat julkisuuteen mahdollisesti törmäyskurssilla olevista taivaankappaleista.

Epätodennäköiseenkin kannattaa varautua

Kilometrien suuruusluokkaa olevien asteroidien osuminen maapalloon tappaisi valtaosan maapallon lajeista, ehkä myös ihmislajin. Tällaisten törmäysten todennäköisyys on kuitenkin äärimmäisen pieni. Valtaosa maata mahdollisesti uhkaavien asteroidien radoista on jo kartoitettu.

Maapalloa jatkuvasti pommittavat pienet hituset taas ovat täysin vaarattomia, sillä ne palavat haitattomasti ilmakehässä. Suurin uhka ovatkin keskikokoiset, kymmenien tai satojen metrien kokoiset asteroidit, joita on vaikea havaita ennalta ja jotka aiheuttavat alueellisia tuhoja. Suurimman tiedossa olevan riskin aiheuttaa asteroidi Apophis, joka saattaa törmätä maahan pääsiäissunnuntaina vuonna 2036. Nykylaskelmien mukaan törmäyksen todennäköisyys on 1/45 000.

Ennemmin tai myöhemmin vakavia tuhoja aiheuttava asteroidi osuu maapalloon, ellei sitä ennen saada käyttöön tekniikoita, joiden avulla törmäys voidaan estää. Asteroidien rataan voidaan vaikuttaa esimerkiksi avaruusalusten painovoiman avulla, maalaamalla asteroidi siten, että auringon energian vaikutus siihen muuttuu, työntämällä asteroidia tai jopa räjäyttämällä se.

Monet ihmiset ovat kuitenkin sitä mieltä, että on parempi olla ajattelematta koko asiaa. Toiset taas pitävät riskejä liioiteltuina kauhutarinoina, joita ei tarvitse ottaa vakavasti. Erityisen suuri ongelma on se, että satojen vuosien aikavälein sattuvat suuronnettomuudet unohtuvat helposti ihmisten ja yhteiskuntien muistista, eikä niihin varautumista pidetä siksi tärkeänä.

Tunguskan tapahtumia kannattaakin pohtia juuri siksi, että muistaisimme pitää yllä riittävän tehokkaita ennakointi-, varoitus- ja avustusjärjestelmiä erilaisten ympäristökatastrofien varalle. Niiden kehittämien ei onnistu enää siinä vaiheessa, kun epätodennäköisenä pidetty katastrofi on jo iskemässä.