Paluu puhtaille rannoille

• Ekosysteemi voi muuttua yllättäen
• Tärkeää on tiedostaa riski
• Apua kustannustehokkaaseen suojeluun
• Kyky sopeutua vaihtelee

Onko hyväkuntoisten merien ja puhtaiden rantojen aika peruuttamattomasti ohi? Joidenkin haitallisten muutosten pelätään jo jääneen pysyviksi. Suojelun tehostamiseksi Euroopan rannikkoalueiden peruuttamattomien muutosten riskejä pyritään tunnistamaan ennakolta.

Itämeren rehevöityminen on haitallinen muutos, jonka voidaan pelätä jäävän pysyväksi, koska se ylläpitää itse itseään sisäisen kuormituksen kautta. Itämeren ja muiden rannikkoalueiden heikentyvä tila nostaa esiin ympäristönsuojelun peruskysymykset: miten vaikeasti korjautuvien haittojen synty voitaisiin ehkäistä, ja mitä pitäisi tehdä, jotta vaurioituneiden ekosysteemien tila kohentuisi? Näitä pohditaan laajassa, monitieteisessä EU-tutkimuksessa.

Vuonna 2005 alkanut nelivuotinen Thresholds of sustainability -tutkimus tarkastelee rannikkovesien tilaa eri puolilla Eurooppaa. Tutkimusaiheiden kirjo ulottuu ympäristömyrkyistä ravinnevirtoihin, kalankasvatukseen ja ympäristömuutosten rahalliseen arvottamiseen. Tutkimuskohteita on niin Itämereltä, Pohjanmereltä, Välimereltä kuin Mustaltamereltäkin. Pohdintojen punaisena lankana on ekologisen kynnysarvon käsite.

Ekosysteemi voi muuttua yllättäen

Ekologinen kynnysarvo tarkoittaa verrattain äkillistä ekosysteemin muutosta, joka voi tapahtua, vaikkei ympäristökuormitus juuri muutu. Kynnysarvolle tunnusomaista on muutosten epälineaarisuus, heikko palautuvuus ja vaihtoehtoiset vakaustilat. Epälineaarisuus voi ilmetä nopeana tai hypähdyksenomaisena muutoksena, joka voi näkyä ekosysteemin tietyssä ominaispiirteessä tai koko ekosysteemin perusteellisena muutoksena. Rajuimmillaan kynnysarvon ylityksestä seuraa uudenlainen ekosysteemi, jota on vaikeaa tai mahdotonta palauttaa entiselleen.

Jo 1950-luvulla saksalaiset tutkijat käyttivät käsitettä "rasante Eutrofierung" – äkillinen raivoisa rehevöityminen – kuvaamaan tilannetta, jossa vuosikymmenien aikana kertyneet ravinteet pitävät yllä järven rehevöitymistä ja leväkukintoja. Tällöin maalta tulevan kuormituksen tuntuvakaan vähentäminen ei riitä hillitsemään levien kasvua, ainakaan lyhyellä aikavälillä.

Liikakalastus on sekin aiheuttanut kynnysarvojen ylityksiä. Esimerkiksi Kanadan itärannikon turskakannat hävisivät aikoinaan tyystin eivätkä palautuneet, vaikka kalastus lopetettiin.

Meriveden melko lyhytaikainenkin lämpeneminen tuhoaa koralliriuttoja.

Laivojen painolastivesissä kulkee paljon vapaamatkustajia. Jos olosuhteet ovat sellaiset, että tulokaslajin lisääntymisen kynnysarvo ylittyy, laji voi runsastua niin voimakkaasti, ettei sitä pystytä hävittämään uudesta elinympäristöstään.

Tärkeää on tiedostaa riski

Jotkut kynnysarvot ylittyvät ihmisen aiheuttaman kuormituksen takia, jotkut ihmisen toiminnasta riippumatta. Tieteen ja politiikan on etsittävä ratkaisuja, joiden avulla haitalliset ylitykset voidaan välttää. Parhaimmillaan jo riskin tiedostaminen johtaa haittojen ennaltaehkäisyyn. On myös etsittävä ratkaisuja, joiden avulla voidaan ylittää myönteisiä kynnysarvoja.

Yhteiskunnallisten ja ekologisten systeemien monimutkainen vuorovaikutus tuottaa usein yllätyksiä, eivätkä kaikki kynnysarvojen ylitykset ole yksiselitteisesti kielteisiä tai myönteisiä. Esimerkiksi Itämeren myrkkypitoisuudet on saatu tasolle, jossa ne eivät enää juurikaan haittaa hylkeiden lisääntymistä. Verkkokalastajat kokevat kuitenkin hyljekannan nopean kasvun kohtuuttomana kynnysarvon ylityksenä.

Apua kustannustehokkaaseen suojeluun

Kynnysarvojen tutkimuksesta toivotaan apua käytännön päätöksentekoon. Tieto kynnysarvoista voi ohjata ympäristönsuojelun rajallisia voimavaroja toimiin, missä rahalla saadaan suurin hyöty. Ajatuksena on, että jos ympäristön kestokyvyn rajat pystytään mittaamaan tarkasti, kuormitukselle voidaan määrittää selkeät raja-arvot. Tällöin kalliita ympäristönsuojelun investointeja ei tarvitse tehdä siellä, missä kuormituksen voidaan osoittaa jäävän selvästi raja-arvon alle.

Yleispäteväksi ohjeeksi kynnysarvoista ei kuitenkaan ole. Kynnysarvojen yksiselitteinen ja riittävän luotettava määrittäminen on osoittautunut hankalaksi. Yhdestä ekosysteemistä saadut tulokset eivät välttämättä päde muualla, ja samankin ekosysteemin vastustuskyky häiriöille muuttuu ajan myötä. Läheskään kaikkia kynnysarvoja ja niiden ylittämisen seurauksia ei tunneta riittävän tarkasti. Myös aidot, arvaamattomat yllätykset ovat mahdollisia.

Etenkin tietämys ilmastonmuutokseen liittyvistä, mahdollisesti palautumattomista muutoksista on vähäistä. Muutosten kokonaisvaikutusten hahmottaminen on siten hyvin hankalaa.

Esimerkiksi Itämeressä pintavesien lämpötilan nousu voi lisätä levätuotantoa ja pohjien happikatoa, jotka voimistavat fosforin vapautumista pohjasedimentistä. Sateisuuden muutokset vaikuttavat ravinteiden huuhtoutumiseen maalta mereen ja valtamerten pinnan nousu siihen, paljonko Itämeri saa Kattegatin kautta suolaista merivettä. Muuttuvat tuuliolosuhteet määräävät osaltaan meriveden sekoittumista ja leväkukintojen esiintymistä.

Kyky sopeutua vaihtelee

Yhteiskuntien ja ihmisten kyky varautua ja sopeutua muutoksiin vaihtelee. Kalakantojen romahdus näivettää kalanjalostuksesta riippuvaisen rannikkokylän, mutta viereisessä turistikylässä elämä jatkuu entisellään. Öljyonnettomuus rannikon lähellä taas karkottaa turistit, muttei välttämättä vaikuta kalastukseen kauempana merellä.

Ihmiset arvottavat haittoja eri tavoin. Ympäristön tilan parantamisesta ei välttämättä haluta maksaa, jos tiedetään, että se on hankalaa ja kallista. Joihinkin haittoihin totutaan, vaikka ne aluksi tuntuisivat sietämättömiltä. Vauraissa maissa ihmisillä on usein mahdollisuus siirtyä käyttämään vaihtoehtoisia palveluita. Jokakesäiseen leväpuuroon voidaan sopeutua vaihtamalla retkikohde uimarannasta vesipuistoon.

Tietoisuus kynnysarvoista voi auttaa välttämään kompastelua ympäristönsuojelussa. Aina ei kuitenkaan tiedetä etukäteen edes sitä, johtaako raja-arvon ylitys ihmisen kannalta huonoon vai hyvään tilanteeseen. Joskus raja-arvon ylittymiseen johtava kuormitus haittaa vasta tulevia sukupolvia. Tällaisten sivuvaikutusten huomiointi on ympäristöpolitiikassa erityisen tärkeää.

Sivun alkuun